Houkutuksia

En tiedä onko minulla flunssa vai mistä johtuu, että minulla on aamuisin melkein krapulainen olo.
Ei siis ihme, jos ei tule kaupassakaan mieleen ostaa olutta viikonlopuksi.
Kävin tänään ostoksilla ja mietin, missä vaiheessa tipatonta puolivuotista rentoutuminen alkoholin parissa tulee ensimmäisen kerran mieleen. Kesän helteisiin ja terassikeleihin on pitkä matka. Joskus olen huomannut oluen maistamisen nousseen mieleen urheilusuorituksen jälkeen. Usein se on poistunut hoidettuani janon pois perinteisin keinoin vedellä tai muilla alkoholittomilla juomilla.
Stressi voisi olla yksi laukaiseva tekijä. Rankan työviikon jälkeen voisi tehdä mieli ottaa kaapista olut ja asettua telkkarin ääreen. Antaa itselle edes pieni yhden tai useamman oluen turrutustila. Ei humalaa, mutta kuitenkin.
Todennäköisesti vaikeimmat tilanteet tulevat olemaan sosiaalisessa ympäristössä. Kylässä, jossa viini virtaa ja on mukava istua iltaa. En mielelläni muuttaisi elämääni täysin tämän puolivuotisen takia. Haluan edelleen pitää ystäväni. Ja jos alkoholittomuuteni vaikuttaa toiselta puolelta ystävyyssuhteisiini, on niiden ehkä syytä vaikuttaakin.
Jokunen aika sitten erään ystäväpariskunnan kommentit särähtivät pahasti korvaan. Tämän yksilapsisen perheen isä ja äiti ovat ystäviäni. Olemme matkustaneet ja viettäneet paljon vapaa-aikaa yhdessä. Istuneet lounailla ja leikkikenttien äärellä, kuntoilleetkin. Taannoin tapasimme istua tiiviisti iltaa yhdessä.
Viimeisestä kerrasta on jo pari kuukautta.
Muutama viikko sitten tapasin heidät ohimennen kadulla. Perheen äiti kysyi: "Milloin juomme?" Hän heilautti kättään kuin joisi pullosta suoraan.
Ihmettelin tapaa. En minä ole pitänyt illanistujaisiamme ryyppyjuhlina. Pikemminkin on ollut hauska hyvän seuran sivussa ottaa viiniä tai muita juomia. Viini on ollut seuranpidon sivuasia, ei toisinpäin. Ei minua kiinnosta pitää seuranpitoa viinanjuonnin pakollisena sivutuotteena.
En tiedä onko minun ystäväpiirissäni paljon alkoholiongelmaisia. Joidenkin tuttujen ongelmista olen kuullut yllättäen muuta kautta. Ehkä minä olen sulkenut silmäni. Ollut joskus jopa ongelmaisen sen hetken ryyppykaveri ymmärtämättä sitä itsekään.
Ryyppykaverien loppuessa löytyy aina uusi, ja uusi, ja uusi. Omien ystävien, kaverien ja tuttujen loputtua uuden kaverin löytää aina paikallisen kuppilan baaritiskiltä vaikka keskellä päivää.
Surullista jos asiat menevät niin pitkälle.