Tapasin päivänä muutamana vanhan ystävän, joka ei juurikaan juo. Pähkäilimme yhdessä alkoholittomana elävän ihmisen elämän ajoittaista mielettömyyttä. Kun joutuu selittelemään miksi EI juo. Mainitsin tuosta eräänä päivänä tipattomuudestani saamastani "huono juttu" -kommentista. Se tuntui hänestäkin oudolta. Kuin joku yrittäisi sanoa minulle, että "älä käytä huumeita", mutta vain positiivisesta asiasta. Ei ymmärrä.
Yhä enemmän minusta tuntuu, että päätökseni on oikea. Se on jo parissa viikossa avannut silmäni avoimiksi käsittämään miten hallitsevaa alkoholin käyttö joillekin ympärilläni on. Aivan kuin maailma mitattaisiin alkoholin kautta. Niin kuin jotkut mittaavat saadun rahan ostettavissa kaljapulloissa.
Alkoholi pompsahtelee esille aika ajoin normaaleissakin yhteyksissä. Tein eräänä päivänä ruokaa, johon piti laittaa viisi desilitraa valkoviiniä. Jätin laittamatta. Mitä sillä väliä, vaikka en siitä humaltuisikaan. Päätin pitää asian periaatteeni mukaisena.
Tuttavapariskunta kutsui ennen joulua kotiinsa. Liuta heidän tuttaviaan tulisi tuolloin heille jouludrinkeille. Suostuin, mutta en sanonut olevani tipattomalla. Asia nousee varmasti esille tuona iltana. Ehkä minä pystyn huomaamatta bongaamaan itselleni lasillisen jotain muuta. Tai sitten en.
Saa nähdä miten minä tästäkin selviän. Enpä olisi uskonut selviämisen voivan tarkoittaa selviämistä illan läpi ilman tarjottua alkoholia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti