Morkkis

Jokainen itsensä humalaan juonut muistaa ikävät krapulatunnelmat. Tuliko töppäiltyä? Ja jos tuli, muistaako siitä mitään? Ja mitähän se toinen eilisestä ajattelee, kun asia nyt muistuu mieleen. Puskee muistin syövereistä esiin ja saa voihkimaan.

Entä jos näitä aamuja on harva se kerta viikossa? Päälle paha olo, fyysinen ja psyykkinen tunne. Kainalotkin haisee ja suussa maistuu pahalta viikosta toiseen.

Onneksi morkkikset ovat olleet itsellä ohimenevää laatua. Krapulat ovat kuitenkin pahentuneet vanhetessa. Ennen selvisi seuraavan päivän kärsimisellä. Nykyisin riittää jo kaljapullon etiketin näkeminen puolen viikon krapulan herättämiseksi.

Fyysisen olonkin vielä kestää, mutta psyykkiseen toipumiseen menee pidempi aika. En tiedä olenko muutenkin maailman asioita liian rankasti murehtiva ihminen. Otan helposti itseeni asiat, jotka joku toinen ehkä sivuuttaisi nopeammin.

Joku toinen taas murehtii asioita vielä enemmän. Ehkä tällaisella ihmisellä on kaiken päälle ongelmana alkoholi. Menetetty työpaikka tai muu tärkeä osa elämästä. Aikaa lääkitä itseään ainoalla osaamallaan tavalla.

Jos minusta tuntuu jo harvinainen krapula yhä vaikeammalta, en ihmettele lainkaan alkoholin suurkuluttajien masennus- ja itsemurhaprosenttien suuruutta.