Lapsuudenkodissani ei pahemmin juotu alkoholia. Vanhempani eivät juoneet edes saunakaljoja kunnes olin ehkä murrosiässä. Yksittäiset pullot viiniä avattiin vain jouluna, jos silloinkaan. Hyvin harvoin isä ja äiti tekivät paukut televisiota katsoessaan. Alkoholin nautiskeluun liittyviä vieraita meillä oli kerran, kun olin jo 16-vuotias.
Kerran vuodessa isä tapasi vanhoja opiskelukavereitaan. En yleensä kuullut taksin tuloa pihaan yösydännä.
Ehkä isä juuri noina päivinä otti pienoisen kännin. Jos otti, hän peitteli krapulansa hyvin.
Minä ihmettelin missä ne alkoholistit olivat, joista kaikkialla niin kovasti puhuttiin. Minä muistan nähneeni miehiä jonottamassa paikallisen ravintolan ovella jo aamutuimaan. Yksi heistä oli luokkakaverini isä.
Joskus näin toisen kaverini äidin painuvan keskellä päivää lähiöpubiin oluelle. Huurteisten kolpakkojen ääreen äijälauman keskelle. Hieman myöhemmin kaverin äiti kuoli. Meille sanottiin, että sairauskohtaukseen. Aikuisena kuulin hänen tehneen itsemurhan.
Alkoholi toi mukanaan ongelmia. Yksi saman kerrostalon miehistä vietiin tasaisin väliajoin poliisimaijalla putkaan tämän riehuttua kännipäissään kotonaan. Tyttärillä oli isässään kestämistä.
Yksi naapurin vanhoista miehistä joutui nukkumaan rapussa, kun vaimonsa ei päästänyt humalaista miestään sisään kotiinsa. Yksi istui julkisesti kerrostalon parkkipaikalla autossaan päissään pikkupoikien jututtaessa tätä viattomin ajatuksin.
Lähiössä näkyi jalkakäytävän reunasta toiseen lähiöravintolasta kotiinsa hoipertelevia miehiä. Naapurilähiön Alkon läheisessä pusikossa päivystäviä alkoholistilaumoja. Punanaamaisia ukkoja, joista yksi päätyi kerran tumputtamaan puskaan nuorten nähden. Mahtoi hävetä seuraavana aamuna.
Jo aikaisin tajusin alkoholin saavan ihmisistä esille uusia puolia. Illanvietot saattoivat olla aavistusta hauskempia tai saada mullistavia käänteitä.
Seuraavana aamuna pudotus saattoi olla suuri. Häpeän puna nousta kasvoille. Kun on oltu hetken maailman valtiaita. Puhuttu läpiä päähän tai kerrottu suoraan kaikki mitä päähän on pälkähtänyt. On tunnustettu rakkaudet tai kerrottu miten jotain inhotaan syvästi. Tehty peruuttamattomia tekoja. Rikottu ihmissuhteita. Jos joskus luotukin.
Näillä tarinoilla voisi täyttää puoli nettiä. Niin kai minäkin omistani. Onneksi suurin osa mokailuistani on sieltä viattomimmasta päästä. Ja niistäkin suurin osa kuuluu jo onneksi sinne nuoruuden hämärään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti