Tapasin ystävän. Tapaamisen lopussa oli puhetta viikonlopusta. Voitaisiinko viettää aikaa yhdessä.
Sanoin viikonlopun menevän muissa merkeissä.
Hän kysyi olenko vieläkin tipattomalla. Ilmoitin olevani. Hän oli pettynyt.
Aivan kuin minä tietyistä muutamista muuttuneista syistä olisin lopettanut kuuden kuukauden tipattomuustavoitteeni. Niin kuin se olisi ollut hetken pälkähdys päähän, jonka voi koska tahansa lopettaa.
Kun ei huvita enää. Ja voisin taas kilistellä pulloja ilomielin.
Päätin jättää kaikki viikonlopun kekkerit väliin. Minulla on parempaa tekemistä kotona. Huomenna ajattelin jopa urheilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti