Enpä olisi uskonut, kuinka vaikeaa alkoholista luopuminen illanvietoissa on. Vielä vähemmän olisin etukäteen uskonut, ettei se ole lainkaan vaikeaa minulle vaan ympärilläni oleville ihmisille. Nyt vihdoin voin jollain tavalla ymmärtää absolutistien selittelemään joutumiset ja sosiaalisessa elämässä vallalla olevan alkoholikulttuurin.
Olen joutunut lähipäivinä selittämään yhä uudelleen ja uudelleen tipatonta kauttani. Olen myös kuullut samat kysymykset. Olen käynyt lyhyitä keskusteluja, jotka ovat menneet suurin piirtein tähän malliin:
- Kuusi kuukautta tipattomana? Miksi? Eihän sinulla ole ongelmaa...
TAI
- Puoli vuotta juomatta? En minä tiennyt, että sinulla on ongelma.
Siis että mitä? Tarvitseeko juomisen lopettamisen pohjalla olla alkoholiongelma? Ihan käsittämätöntä.
Olen kuullut muutaman pariskunnan illanvietossa joka välissä kommentteja, maistuisiko tarjolla oleva viini- tai viinapaukku nyt. Ja että onhan säilötyissä suolakurkuissakin kai alkoholia. Sama kai jogurtissa.
Olen kuullut analyysejä alkoholin käytön vähentämisestä juuri sopivalle tasolle. Muuten menee helposti ääripäästä toiseen. Paitsi, etten ole koskaan ollut siellä toisessa ääripäässä. Enkä minä ole tässä kohtaa asettanut itselleni mitään lopullista raittiustavoitetta. Vain tämän kuusi kuukautta tässä kohtaa.
Sen jälkeen voin aivan hyvin palata taannoiseen tahtiin. Ei määrä tai liian tiivis juomistahti ole koskaan ollut minulle ongelma.
Yhtä hyvin tosin saatan puolen vuoden kuluttua todeta jatkavani raittiutta lopun ikääni. Mistä minä tiedän.
Veikkaan seuraavan kuuden kuukauden olevan rasittava lähinnä ympärilläni olevien ihmisten käyttäytymisen puolesta. Aikaisemmassa postauksessa mainitsemani ystäväpariskunnan rouva otti minut lähdön hetkellä sivuun ja sanoi "älä pidä kuuden kuukauden tipatonta. Se on huono juttu."
Että mitä? Miksi? Olenko minä sittenkin ollut heille tietämättäni vain ryyppykaveri? Vai ovatko juttuni illanistujaisissa selvin päin niin huonoja (myönnän, olin muista syistä aika väsynyt), että seurani on oikeasti hauskempaa alkoholin siivittämänä?
En voinut uskoa korviani. Toivoisin, että ihmiset ympärilläni arvostaisivat päätöstäni tehdä seuraavan kuuden kuukauden aikana mitä minä itse haluan.
Vai onko niin, että nämä kuukaudet osoittavat ketkä ympärilläni ovat todella ystäviäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti