Puolivälin rajapyykki

Nyt sen on ylitetty: puoliväli puolivuotista tipatonta. Rajapyykkipäivä oli keskiviikko.
Skumpat sille! Eiku... kupliva omenamehu.

Valekrapula

Tänä aamuna heräsin. Olin väsynyt ja olo tuntui hetken flunssaiselta. Kuin minulla olisi ollut krapula.
Mietin mitä olin tehnyt edellisiltana. Olinko tehnyt jotain hölmöä, jonka muistaisin vasta jälkeenpäin? Jotain, jota häpeäisin mennessäni julkiselle paikalle ja tavatessani ihmisiä, joita olin edellisiltana nähnyt. Miten he asiaan suhtautuisivat?
Sitten tajusin, ettei minulla ollut huolta mistään. Olin ehkä vain väsynyt ja flunssainen, mutta en lainkaan krapulainen. Päätäni ei särkenyt. Ei ollut paha olo. En ollut voinut tehdä mitään hölmöä missään. Kun en ollut edes ollut missään.
Ei ollut syytä morkkikseen. Miten hieno tunne!
Olen useaan kertaan näiden lähes kolmen kuukauden aikana herännyt samanlaisiin ajatuksiin. Kuinka vapauttavalta tuntuu tajuta, ettei minun tarvitsekaan miettiä, mitä olen edellisiltana tehnyt.
En minä ole harrastanut kaatokännejä pitkään aikaan, mutta jostain kai tuo ajatusmaailma kumpuaa. Menneisyyden häpeät, tunaroinnit ja henkinen paha olo fyysisen huonon olon päälle. Ei ole ihme, jos itsetunto tuosta laskee.
Tänään minulla on meneillään päivä 88. Olen melkein puolivälissä tipatonta puolivuotista.
Tunnen itseni henkisesti erittäin hyvinvoivaksi. Itseluottamukseni on parempi kuin vuosiin. Ehkä juuri noiden häpeätilojen ja morkkisten puuttumisten vuoksi.
En tiedä haluanko minä enää niitä itselleni koskaan takaisin.

Iloa sairaustunnelmissa

Kolme neljännestä sadasta täynnä. 75 päivää. Eikö silloin yleensä juhlita? Kilistellä oikein komeasti lasillisilla? Jääköön tällä kertaa. Jostain kummasta syystä.
Ei niin, että tekisi mielikään.
Olin jokunen päivä sitten iltaa viettämässä ystävien kanssa. En ollut nähnyt heitä kuukausiin. Eivät asu samoilla nurkilla.
Join illan aikana muutaman alkoholittoman oluen. Maku ei ollut hullumpi.
Loppuillasta aloin tuntea vatsanväänteitä. Yksi ystävistäni sanoi, että sen täytyi johtua siitä, että olut oli alkoholitonta. Kunnon tavara desinfioisi röörit paremmin.
Tulin kotiin ja kärsin. Aamulla olo oli parempi, mutta huononi jälleen illan mittaan. Seuraava yö meni jälleen huonosti. Vielä viimeisen vuorokauden aikana minulla on ollut pieniä vatsanväänteitä.
Voisiko se johtua jostain oluen aineesta, johon aikaisemmin tottuneena olen nyt kehittänyt jonkin allergisen taipumuksen? Kun olen juonut vain muutamana kertana alkoholitontakaan olutta.
En tiedä.
Olin ensimmäisenä aamuna onnellinen. Vatsaoireiden lisäksi minulla ei ollut krapulaa. Mikä ihana ajatus.
Kiitän onneani, että oloni on kaikin muin puolin erinomainen. Tuntuu kuin olisin psyykkisesti vahvempi kuin pitkään aikaan.